Väkiveriset-sarja, osat 1-4

Hei taas!

Tällä kertaa tiedossa olisi kirja arvosteluja, tai ehkä enemmän suosituksia. Kerron ensin hieman kirjasarjan kirjoittajasta, jonka jälkeen kurkataan hieman sarjan jokaiseen osaan.

Väkiveriset-sarjan (kustantaja Myllylahti) on kirjoittanut Sini Helminen (s.1987) joka on syntyjään hollolalainen kirjallisuustieteen maisteri, lasten ja nuorten kirjastonhoitaja ja kirjavinkkari. Hänet on nimetty sinipiikojen mukaan ja hän pukeutuu sinisen eri sävyihin. Jos teillä ei ole mitään hajua mikä sinipiika on, sellaiseen törmätään heti ensimmäisessä osassa joka aloittaa neliosaisen reaalifantasiasarjan. 

Suomalaista mytologiaa, jännitystä sekä romantiikkaa yhdistelevä sarja punoutuu neljän teeman ympärille: metsän, vuoren, veden ja maan.

Sarja on suunnattu yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille. Kirja löytyy fyysisen kappaleen lisäksi myös äänikirjana. Kirjastosta nämä löytyy nuortenosastolta, kirjailijan sukunimen (kolme ensimmäistä kirjainta) kohdalta.  

Kaarnan kätkössä aloittaa tämän huikean neliosaisen sarjan. Tämän kirja käsittelee metsän teemaa. Pinjan elämä muuttuu yhden kuvan jälkeen päälaelleen. Poikaystävä ja kympin koenumerot ovat tiessään, ja hänen äitinsä pakottaa hänet kesätöihin. Siellä Pinja tapaa salaperäisen Virven, pihkantuoksuisen punapään jota kohtaan hän alkaa tuntea selittämätöntä vetoa. Ensimmäistä kertaa kun Pinja törmää Tuuliaan, hän luulee tämän olevan hänen pikkusiskonsa ystävä joka on tullut heidän kotiin. Lopulta kuitenkin hän alkaa nähdä Tuuliaa kaikkialla. Hän ajattelee että on tullut hulluksi, että hallusinoi. Tuulia väittää Pinjassa virtaavan metsänväen verta! Pian kuvioihin astelee vielä nahkatakkipoika, joka häikäisee Pinjan niin, ettei hän huomaa tämän silmien punaista vivahdetta vasta kuin on liian myöhäistä. Pidin siitä kuinka pääsi tutustumaan Suomen mytologiaan ja miten sitä on kirjassa käytetty. Erityisen paljon pidin Tuuliasta, tästä sinipiiasta, joka omalla viehkeydellään loi oman mausteensa tapahtumiin.    Tunnelma oli mahtava, se oikein vei mukanaan eikä malttanut millään lopettaa. Tarinan kerronta on yksiä parhaimpia mitä suomalaisilta olen nähnyt ja se toistuu myös muissa osissa.

Kiven sisässä jatkaa aivan upean avausosan jälkeen teemalla vuoret. Pekko perheineen muuttaa mummon kuoltua tämän vanhaan asuntoon Helsingin Kallioon. Taakse jäävät vanhat kaverit, edessä on uusi koulu ja uusi kotikaupunki, joka tuntuu Pekosta oudolla tavalla tutulta. Eräänä iltana oven taakse pöllähtää kummallinen naapuri, jonka hunnutetuilta kasvoilta pilkistävät kiehtovat silmät. Koulussa Pekko tapaa Tuulian, joka kiskoo hänet irti Minecraftin syövereistä keskelle todellista, hengenvaarallista peliä. Mummon kuolema ei ollutkaan onnettomuus vaan raaka murha. Pekko joutuu huomaamaan kantavansa sisällään salaisuutta, josta moni on valmis maksamaan viattomien verellä. Mielestäni tässä osassa oli parasta kuinka oltiin yhdistetty niinkin tavallinen asia kun nuori joka pelaa yhtä maailman suosituinta peliä ja jännittävä salaisuus jota kukaan ei osaisi odottaa omalle kohdalle. Etenkään jos näin kävisi ihan oikeasti.

Kuten nimestä Veden vallassa voikin päätellä kyseessä on veden teema. Marin äiti on kadonnut vuosia sitten, Marin isä on hurahtanut kummajaisiin niin että Marin entinen paras ystävä Jessika ja tämän kaverit kiusaavat häntä. He tietävät marin jokaisen kipukohdan, joten joka ikinen kerta kun Marin on astuttava koulun ovista, vaatii se häneltä paljon rohkeutta. Eräänä päivänä hän löytää itseltään suomun joka saa hänet tolaltaan. Tässä kohtaa Tuulia astuu mukaan ja raottaa Marille maailmaa mistä hänellä ei ole ollut mitään tietoa. Mutta nyt hän myös ymmärtää isänsä hourailuja kaikenlaisista kummajaisista. Isä varoittaa Maria menemästä järvelle jossa heillä oli tapana käydä kun Mari oli pieni. Kuitenkin jokin järvessä ja vedessä vetää häntä puoleensa eikä hän pysty vastustamaan kiusausta. Kaikki vedenalaisessa maailmassa ei ole kuitenkaan kohdallaan. Tässä osassa on mielestäni kuvattu vettä ja vedenalaista maailmaan kauniisti mutta myös päinvastoin. Niin kuin muutkin osat, tämä vie mennessään. 

                                                                                                                  

 

Maan povessa päättää Väkiveriset-sarjan. Tämä keikauttaa kaiken ylösalaisin ja saattaa edellisistä osista tuttujen Marin, Pekon ja Pinjan tarinat odottamattomalla tavalla yhteen. Samalla kirja kertoo myös maahispoika Otrasta. Maahisten on pian muutettava rakenteilla olevan uuden kaivosalueen tieltä, mutta Otra ja hänen ystävänsä eivät ole valmiita antamaan periksi. Maanalainen maailma on vaarassa, eikä Otra aio antaa heikkoutensa estää häntä tarttumasta toimeen. Hän tietää että hänen suunnitelmansa on huono, kaikella tapaa väärin mutta hän ei välitä. On pakko pelastaa oma maailmansa eikä ihmiset voisi ajaa heitä pois. Toisaalla omalaatuinen sinipiika Tuulia on kadonnut. Jäljellä on vain järvestä löytynyt sininen tunikan riekale. Onko sinipiika kidnapattu? Löytääkseen Tuulian Marin on otettava yhteyttä Tuulian entisiin suojatteihin Pinjaan ja Pekkoon, joilla on ongelmia jo omastakin takaa. Esiin tulee vanhoja ystäviä ja vanhoja vihollisia, mutta onko Tuulia jo avun ulottumattomissa? Pidän siitä kuinka nuoret tapaavat toisensa ja auttavat toisiaan löytääkseen ystävänsä. Tästä ei ainakaan menoa ja meininkiä puutu. Välillä oli hieman hankalaa pysyä mukana että kenestä puhuttiin missäkin vaiheessa ja kuka oli kenenkin ystävää tai perhettä (mikä toki voi johtua vain minusta itsestäni ja keskittymisestäni). Kokonaisuudessaan oikein mahtava päätös tälle kirjasarjalle!

Jos pitäisi arvioida kokonaisuutena tätä sarjaa, antaisin 9/10. En tiedä mikä voisi olla paremmin mutta silti jotain jäi uupumaan omalla kohdalla. Suosittelen silti suuresti lukemaan nämä teokset! Itselläni aika kului rattoisasti näiden parissa ja oli ihanaa kun sai uppoutua ihan uusiin maailmoihin. Kuvailu oli niin taitavaa että oli helppo kuvitella miltä kaikki näyttäisi. Mielestäni on mahtavaa että miten hienosti tunnelma säilyy kirjasta toiseen.

Kiitos jos jaksoit lukea, palataan!

-JK