Kuura-trilogia

 

Hei ja ihanaa syksyä! 

Olen pitkästä aikaa hurahtanut lukemaan oikein kunnolla(myös äänikirjoja, joita ahmin enemmän kuin fyysisiä kirjoja), joten tässä sitä taas ollaan, suosituksien parissa! Tällä kertaa kyseessä on Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogia (kustantaja Myllylahti). Aloitetaan taas pienellä kirjailijaesittelyllä! 

Elina Pitkäkangas (s. 1990, Hollola) on suomalainen nuortenkirjailija. Hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä. Orivesi ja erityisesti Oriveden Opisto on Elinalle tärkeä. Hän on valmistunut Oriveden Opiston kirjoittajalinjalta. Opistolla Elina kirjoitti ensimmäisen kokonaisen käsikirjoituksensa loppuun. Hän myös kiittää Opistoa ensimmäisen kirjansa lopussa. Elina vaikuttaa myös ihmisenä todella mukavalta ja lämpimältä. Hän jakaa sosiaalisessa mediassa videoita kirjoittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä (instagram,tiktok). Niitä on mukava seurata, sillä en ainakaan itse ole törmännyt aiemmin samankaltaisiin videoihin suomeksi, maailmalla näitä tietenkin on vaikka muille jakaa. Hän tekee myös YouTube-videoita kanavalle For YA yhdessä kollegansa ja ystävänsä Sini Helmisen kanssa. Elina on saanut minut taas innostumaan kirjoittamisesta, vaikka se on hankala jatkaa niin ainakin päässä surisee siihen malliin että ei kai muu auta kuin joko avata läppäri tai ottaa vihko käteen ja alkaa rustaamaan. Mutta nyt vihdoin, sukelletaan trilogian pariin! 

''Kuura ammentaa tiivistunnelmaisen tarinansa perinteisistä ihmissusimyyteistä. Nykypäivän Suomeen sijoittuvassa kertomuksessa pedon ja ihmisen kahtiajako on pelkkä veteen piirretty viiva. Kuura on trilogian avausosa. Lukiolaiset parhaat ystävät, Inka ja Aaron elävät suojattua elämää Turun vieressä sijaitsevassa, muurin ympäröimässä Kuurankeron pikkukaupungissa, jossa ihmissusiin törmää enää uutisissa tai historiankirjoissa. Tylsän tasainen arki kokee pian muutoksia, kun Inkan pikkuveli joutuu vakavaan onnettomuuteen. Pelko veljensä menettämisestä pakottaa Inkan etsimään apua muurin kielletyltä puolelta, kylmästä susien yöstä, jolloin kaikki menee pieleen ja Inkan elämä muuttuu täydellisesti. Teko tuo julki salaisuuden, jonka seuraamuksilta edes Aaron ei voi välttyä. Etenkään sen jälkeen, kun mukaan vedetään kaunis pedontuoksuinen Matleena. Inka päätyy tekemään jotain todella vaarallista, mutta hän päättänyt tehdä kaikkensa jotta hänen veljensä heräisi koomasta. Vaikkakin sen seurauksena asettaa koko kaupungin hengenvaaraan.'' 

Yllätyin positiivisella tavalla, millainen kirja oli lopulta kyseessä, sillä odotin jotain aivan muuta. Tämä oli vielä parempaa kuin osasin kuvitella. Elinan tyyli kirjoittaa on ehdottomasti parasta mitä olen suomalaiselta (urbaani fantasia, sekä nuorten kirjailijoilta) kirjailijalta tähän mennessä lukenut. Jokaisen hahmon kuvaukset niin tavasta ajatella kuin teoista ovat yksityiskohtaisia että tuntuu kuin olisi mukana, niin sanotusti kärpäsenä katossa. Aivan kuten Sini Helmisen Väkiveriset-sarja, tämä avaa lukijalle uuden maailman. Hahmot ja Kuurankero on helppo kuvitella päässään oman näköisekseen sillä Pitkäkangas kuvailee kaikkea yksityiskohtaisesti. Itselleni ainakin tuli heti päähän kuvia millainen Kuurankero olisi jos sen kuvittaisi tai siitä tekisi elokuvan. Se mitä hahmoihin tulee, suhtautumiseni Inkaan oli ristiriitainen. Suurimman osan ajasta sykkeeni nousi hänen valintojensa takia, kuinka itsepäinen ja itsekäs hän on. Vaikka kyseessä oli lopulta vain siitä että hän voisi pelastaa veljensä, niin siltikin hän sai vereni kiehumaan. En tiedä oliko se myös tarkoitus, jos oli niin siinä onnistuttiin täydellisesti. Kaikesta huolimatta pidin Inkasta sillä hän ei antanut tuumaakaan periksi asioiden suhteen, etenkään hänelle tärkeiden ihmisten kohdalla. Pidin erityisen paljon myös siitä, kuinka lopussa Inkan ja Leon suhde ei päättynyt onnellisesti ja romanttisesti. Samaan aikaan se hiukan kieltämättä harmitti, koska olisin halunnut nähdä kuinka tapahtumien jälkeen heidän suhteensa olisi toiminut, vai olisiko se toiminut? Oli omalla tavallaan siistiä että kerrankin joku romanssi ei jatku alusta loppuun täydellisesti. Itseäni ärsytti alkuun Aaron ja hänen päätöksensä lähteä pakomatkalle yhdessä Matleenan kanssa, vaikka tämä oli hetki sitten lähes repinyt Aaronin kappaleiksi ja satuttanut Aaronin isää. Siltikin ihailen samaan aikaan kuinka Aaron ei halua luovuttaa Matleenan suhteen vaan tekee kaikkensa että tämä olisi turvassa Jahdilta. Kai se sanonta kuin ''rakkaus voittaa kaiken'' pätee tässä. Joten kokonaisuudessaan päähenkilöt ovat mahtavia sillä he herättävät lukijassa monia tunteita.

''Ihmissusimyyttejä omaleimaisesti käsittelevä Kajo jatkaa synkän romanttista tarinaa, jossa suurimpia petoja eivät ole hukat vaan ihmiset itse. Tapahtumien kärjistyessä turvallinen koulumaailma jää taakse ja urheilukentän valot korvautuvat korpimetsän hämärällä. Nuori 18-vuotias Inka on onnistunut suojelemaan perhettään ja etenkin veljeään Tuukkaa, mutta joutunut maksamaan valinnoistaan kauhistuttavan hinnan. Toukokuun hukkaterrorin tuhoisat tapahtumat varjostavat edelleen Kuurankeron pikkukaupunkia, eivätkä uudet täydenkuun yöt yhdessä kokemattoman teinihukan kanssa suju kivuttomasti. Pahinta kaikessa on epätietoisuus parhaan ystävän, Aaron Matsonin, kohtalosta. Alkaa taistelu ylivoimaa, petoksia ja täydenkuun kutsua vastaan. Kuinka voi valita puolensa sodassa, jossa osapuolet ovat toinen toistaan pahempia? ''

Inkan, Tuukan ja Samun palatessa kotiin jalkapallo-ottelusta, he joutuvat ''ratsiaan'' jossa heillä otetaan sormenpäästä verikoe, jolloin laite näyttää oletko saanut lykantropian vai et. Tässä kohtaa Inka ei aavista lainkaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Hänen juuri ja juuri koossa ollut elämänsä pirstaloituu jälleen miljooniin palasiin. Tuukka ehtii pakoon mutta Inka pidätetään koska hänen testinsä näyttää yllättäen positiivista, eikä Inka ole uskoa korviaan. Hän joutuu vankilaan nimeltä Myrskynsilmä. Mukaan tulee uusi mies johon Inka tutustuu Myrskynsilmässä sillä he ovat sellinaapureita. Tämä mies auttaa Inkaa hallitsemaan lykantropiaansa. Lopulta Inkalle selviää kuka tämä on, Leon sukulainen Peter. Aaron ja Matleena ovat pakosalla, Kuurankerosta pohjoiseen. Myöskään heillä ei mene järin hyvin, Jahti on ihan heidän kannoillaan. Aaron ja Matleena löytävät itsensä lainsuojattomien, hukka lauman, luota. Hetken ajan päästä mukaan astuu myös Werecare, järjestö joka haluaa taistella ihmissusien ihmisoikeuksien puolesta.  Aaron ja Werecare keksivät suunnitelman kuinka pelastaa Inka Myskynsilmästä. Werecare-järjestön johtaja, rastatukkainen Jatta, vaati Aaronia astumaan valoon Werecaren nimissä ja ilmoittamaan medialle olevansa elossa mutta Aaron ei ole varma onko se hyvä idea, ainakaan juuri sillä hetkellä. Lopussa Aaronille selviää myös miksi Inka on erilainen tai käyttäytyy eri tavalla, muutenkin kuin lykantropiansa vuoksi. Asia oli yllätys myös Inkalle itselleen, joten pidetään se niin myös teille. Luulen silti että moni teistä ymmärtää jo alussa mistä on kyse, mutta olen kuullut ja lukenut että asia olisi jäänyt monelle auki mistä on kysymys. Aikamoinen toinen osa etten sanoisi. Jännitin että voiko Kuuran jälkeen vielä parantaa, mutta kyllä näköjään voi, josta olen todella iloinen. Oletteko valmiita trilogian päätösosaan Ruskaan? Minä ainakin olen, vaikka en haluaisi tämän kirjasarjan loppuvan ollenkaan, janoan tietää miten kaikki lopulta päättyy. Eihän tässä malta pitää taukoa joten, nyt menenkin jo juosten nappaamaan Ruskan käsiini! 

”Ruska on Kuura-trilogian päätösosa. Inkan maailma on jälleen järkkynyt. Järjestö, joka aiemmin suojeli häntä, jahtaa häntä lykantropiasta syytettynä. Vallanpitäjien vuosikymmeniä pitänyt järjestelmä uhkaa horjua, eivätkä kansalaiset koe oloaan turvatuksi kaupungin muurien sisällä. Täydenkuun lähestyessä susijahti kiristyy, ja katupartiot ottavat vallan omiin käsiinsä. Muutos on lähempänä kuin koskaan, mutta synnyttääkö muurien rakoileminen toivoa vai entistä suurempaa kaaosta? Ruska keskittyykin tiiviisti Werecaren ja Jahdin taistoon, kun ihmissusia puoltavat aktivistit yrittävät tuoda hukkia metsästävän sotilasjärjestön synkkiä puolia julki ja avata ihmisten silmät totuuksille.'' 

Huhhuh, mistä sitä aloittaisi. Jos kaksi ensimmäistä osaa oli taistelun täyteistä, niin tämä sen sijaan tämä on raaka mutta kaunis. Kaikki mitä he päättävät tehdä ovat puhtaasti selviytymistä. Kaikki ovat eri mieltä mitkä päätökset ovat tai eivät ole oikeita tai fiksuja. Mutta onko mikään päätös tuollaisessa maailmassa ja tilanteessa täysin oikea? Minun käy hieman sääliksi Inkaa, tuntuu että on enemmän sääntö kuin poikkeus että hänelle tapahtuu koko ajan jotain hirveää tai raskasta. Kaiken keskellä kuitenkin Inkan sisällä on jotain tärkeää, hänelle maailman tärkein asia, jonka eteen hän tekee kaikkensa. Niin kuin hänen tapaansa kuuluu, hän ei luovuta omiensa suhteen, mikä on ihailtavaa vaikka kyseessä onkin fiktiivinen hahmo. Kun seurue on matkalla kohti Jyväskylää ja uutta tukikohtaa, menee jälleen asiat hieman hankalaksi. Klaus ja Jahti ovat löytäneet heidät eikä kukaan lopulta meinaa uskoa että miten. Kunnes selviää että yksi heistä, Alex on paljastanut Jahdille heidän olinpaikkansa. Inkan on vaikea hillitä itsensä Klausin edessä mutta kiitos Peterin, hän onnistuu rauhoittumaan. Toisaalla Aaron, Väinö, Alex ja Werecare ovat antamassa tietojaan ja haastattelua muutamille lehdistön jäsenille, jonne myös Jahti löytää, kiitos Alexin. Aaron pääsee pakenemaan rakennuksesta ja luulee muiden jättäneen hänet kunnes törmää Alexiin. Tämä petturi lähes surmaa Aaronin, mutta hänet pelastaa yllättäen Niki, joka oli hänen isänsä toimesta lähetetty osaksi Jahtia. Niki kertoo kaiken mitä tietää ja he lähtevät kohti Jyväskylää (Alex mukanaan) ajatellen onko mitään enää tehtävissä sillä Klausilla on kahden tunnin etumatka. Lopun jätän paljastamatta sillä kuka nyt haluaa tietää kaiken etukäteen? Itse en ainakaan. Eihän silloin ole mielestäni järkeä edes lukea kyseistä kirjaa. Silti haluan mainita vielä yhdestä asiasta: Inkan veli Tuukka eli Duke sai kaiken sympatian minulta. Vaikka hän hieman esitti vaikeaa niin silti hän oli pohjimmiltaan hyvin herkkä ja ihana persoona.

Tästä päätösosasta tuli lopulta oma suosikki, sillä se kertoi lukijalle lopulta kaiken mitä tarvitsi tietää. Ruska sai kaiken päätökseen upealla ja kauniilla tavalla. Oikein harmitti kun luki viimeisen sivun.

Tämä trilogia on tähän mennessä oma suosikki nuorten aikuisten osastolta, enkä suosittele ainoastaan nuorille vaan ihan kaiken ikäisille (ihan nuoremmille lapsille tosin tämä ei ole edes suunnattu joten heille en suosittele). Uskon että tästä pitävät myös he jotka eivät juurikaan välitä fantasiasta genrenä.  En lisäisi tai poistaisi yhtään mitään. Minulle fantasian suur kuluttajana tämä oli aivan täydellinen kokonaisuus. Voisin lukea milloin tahansa uudelleen. Jos jälleen annetaan arvio niin tämä on ehdottomasti  10/10! 

Elinalta on ilmestynyt myös itsenäinen spin-off, joka on sävyltään vielä aiempaa aikuisempi ja tummempi Hukan perimät- kirja. Kuura-trilogian lukeneille hahmot ovat tuttuja, mutta aiemmin sivuun jääneitä, joiden tarinat ovat jääneet vielä varjoon. Taidan lukea sen suoraan tähän perään niin saa vielä yhden näkökulman lisää mitä aikaisemmin on tapahtunut, ennen nykyaikaa johon Kuura-trilogia sijoittuu. Jää nähtäväksi kirjoitanko oman lukunsa tuosta kirjasta. Olen aloittanut tämän kirjan lukemisen ja olen jo puolessa välissä. Hiukan voisin edes mainita että on kyllä lukemisen/kuuntelemisen arvoinen. Ei tosiaan ole väliä oletko lukenut trilogian vai et. 

Lopuksi haluan vielä sanoa että nämä kannet ovat todella upeat! Niiden suunnittelusta ja toteutuksesta on vastannut kuvittaja ja graafikko Karin Niemi

Kiitos jälleen jos jaksoit lukea tänne asti. Oikein mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

-JK